Vapaa-aika
Hanna Kuosmanen on 41-vuotias tamperelaistunut lappilainen, jonka perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi pientä lasta. Hän on tällä hetkellä osittaisella hoitovapaalla. Harrastukset keskittyvät elämäntilanteen vuoksi aika tavalla kotiin: kaunokirjallisuus, pilates, kahvakuulailu ja puutarhanhoito. Lisäksi Hanna piipahtaa välillä avantosaunaan tai 5Rytmin tansseihin ja toimii myös Palestiina-solidaarisuusliikkeessä.
Työ
Täydentääkseen ravintoterapeutin ammattiosaamistaan Hanna jatkokouluttaa itseään Niina Sunin naisten hormonitoiminnan ammattilaiskoulutuksessa. Hannan aikaisempi koulutustausta on yhteiskuntatieteissä. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi rauhan- ja konfliktintutkimuksesta ja työskennellyt maahanmuuttajien parissa. Lisäksi hän on opettanut joogaa parinkymmenen vuoden ajan. Tämänhetkinen työ koostuu joogaopetuksen lisäksi ravintoterapian yksilövastaanotosta ja ryhmävalmennuksista. Lisäksi on koulutuksia, luentoja, kursseja ja retriittejä. Parhaillaan on menossa tunnesyömisen jatkokoulutusryhmän vetäminen, joka vihdoin toteutui oltuaan pitkään ”pöytälaatikossa”. Hanna on opettanut myös Saluksessa tunnesyöminen-aiheisella täydennyskoulutuskurssilla.
Salus
Oman terveyden koheneminen sytytti Hannan kiinnostuksen ravitsemusta kohtaan, kun hän hakeutui ravintoterapiaan saamaan apua pahenevaan ihottuma- ja sairastelukierteeseen. Salus tuntui opinahjona hänestä luonnolliselta valinnalta. Diplomiravintoterapeutiksi hän valmistui koronan sulkiessa koko maan keväällä 2020.
”Antoisaa, hetkittäin haastavaa ammattilaiseksi kehittymistä ja ennen kaikkea ihmisenä kasvamista”, vastaa Hanna kun häneltä kysytään, miten hän luonnehtisi Saluksen opintojaan. Nyt kun valmistumisesta on vierähtänyt jo jonkin aikaa, hän kokee, että merkittävimpänä antina uuden ammatin lisäksi hän sai saluksesta ennen kaikkea toiveikkuutta sen suhteen, että toipa elämä eteen millaisia terveyteen liittyviä pulmia tahansa, ravinnolla on aina mahdollista tukea ja auttaa kehoa haasteiden keskellä.
Perehtyminen syömisen psykologiaan
Hanna törmäsi ravintoterapeuttiopintojensa loppusuoralla verkossa sattumalta syömisen psykologian pioneeriin Marc Davidiin ja hänen elämäntyöhönsä. Hanna oli itse saanut noihin aikoihin näkyvät fyysiset terveyshuolensa helpottumaan, mutta koki silti voivansa yhä edelleen monin tavoin huonosti. Hän oli uupunut ja tyytymätön ja siihen hän yritti hakea apua ruokavaliosta ja ravintolisäpurkeista. Mikään ei tuntunut tuottavan lopullista helpotusta.
”Oli suorastaan tajunnanräjäyttävää oivaltaa, ettei tärkeintä loppujen lopuksi ollutkaan se mitä syö, vaan se millainen suhde ihmisellä on itseensä ja ruokaansa”, hän sanoo.” Hanna alkoi ymmärtää, että hänen oman huonovointisuutensa taustalla oli tunne siitä, ettei kelpaa ja riitä omana itsenään. Teinivuosina tämä tunne oli purkautunut ulos syömishäiriönä. Hän ymmärsi sen oireilevan edelleenkin jonkinlaisena ”matala-asteisena tyytymättömyytenä” omaa kehoa ja itseään kohtaa ja pitävän häntä kiinni uuvuttavassa suorittamisen kierteessä.
Hanna on käynyt Mind Body Eating Coach-valmentajakoulutuksen yhdysvaltalaisessa Institute for Psychology of Eating:ssa. Lisäksi hän on opiskellut intuitiivista syömistä metodin kehittäjän ravitsemusterapeutti Evelyn Tribolen ammattilaiskoulutuksessa. Hän ylläpitää ja kehittää osaamistaan myös seuraavalla alan keskusteluja ja lukemalla kirjallisuutta.
Iso osa Hannan vastaanotolle tulevista asiakkaista kaipaa apua nimenomaan ruokasuhteen haasteisiin, kuten tunnesyömiseen tai koettuihin syömisen hallinnan ongelmiin. Syömisen psykologian erityisosaamista hän soveltaa kuitenkin kaikkien asiakkaiden kanssa ja kuuntelee niin riveiltä kuin niiden väleistäkin, millainen suhde asiakkaalla on ruokaan, syömiseen ja omaan kehoonsa. Tämä kun vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen itseensä ja oikeastaan koko hänen elämäänsä. Jos ihmisellä on haasteita em. asioissa, ne aiheuttavat valtavaa stressiä ja muodostuvat haasteiksi paranemisprosessille, oli vastaanotolle tulon syy alun perin mikä tahansa.
Tunnesyöminen ja häiriytynyt suhde ruokaan ja kehoon
”Häiriytynyt suhde ruokaan ja kehoon on valitettavan yleistä, koska sitä normalisoidaan yhteiskunnassamme. Jopa ammattilaisten keskuudessa käsitys siitä, mikä on normaalia ja tervettä suhtautumista ruokaan on usein hämärtynyt.”, kertoo Hanna.
Hanna on kokenut syömisen psykologian työkalujen ja näkökulmien soveltamisen erityisen hyödylliseksi tilanteissa, joissa asiakas kertoo kyllä tietävänsä, miten hänen kannattaisi tai ”pitäisi” syödä, muttei jostain syystä vain toimi niin, vaikka haluaisi. ”Monet asiakkaat saattavat kokea sabotoivansa itse itseään. Näissä tilanteissa on usein olennaista suunnata huomio lautaselta, ruokavalioista ja vaa’alta muualle elämään ja kartoittaa ”itsesabotaasin” taustalta löytyviä tekijöitä”, selittää Hanna. Hänen mukaansa näihin tekijöihin kuuluu usein täydellisyyden tavoittelua, tiukkoja syömiseen liittyviä sääntöjä, kuten ruokien jakamista kiellettyihin ja sallittuihin. Juurisyiksi näihin toiminta- ja ajatustapoihin Hanna mainitsee löytyvän usein niin kulttuurista kuin yksilön elämänhistoriastakin. ”Syömiseen liittyvät ei-toivotut oireet ovat lähestulkoon aina ennen kaikkea ”elämisongelmia”, eivät syömisongelmia”, siteeraa Hanna opettajaansa Marc Davidia.
Hanna kertoo, että välillä ilmenee myös sellaista, että vastaanotolle tai ryhmävalmennukseen hakeutujan tunnesyömiseksi luultu ongelma paljastuukin joksikin muuksi ja ratkea sillä, että ravitsemus saadaan tasapainoon. Kurssille osallistuja saattaa esimerkiksi todeta: ”En olekaan tunnesyöjä! En vain ole syönyt riittävästi tai minulle sopivalla tavalla.”
Kun Hannalta kysyy, miten epäterve ruokasuhde voi ilmetä, hän vastaa: ”Se voi arjessa konkreettisesti ilmetä niin toimintana, kuin tietynlaisena mielenmaisemanakin. Ajatukset pyörivät ruoan, painon ja kehon ympärillä, ja ne vaikuttavat mielialaan ja itsetuntoon merkittävästi. Ruokia jaetaan usein kiellettyihin ja sallittuihin ja linjasta lipeäminen tuottaa häpeää, syyllisyyttä tai omantunnontuskia. Epäterveeseen ruokasuhteeseen liittyy usein myös laihduttamisen pitäminen normaalina ja ajatus siitä, että tavoitepainoon pääseminen takaa onnellisuuden. Elämä voi kapeutua pahimmillaan ”sitten kun”-elämäksi, jossa ruokaan ja kehoon liittyvät asiat estävät ihmistä olemasta oma itsensä ja nauttimasta elämästä juuri nyt.”
Entä mitä tapahtuu, kun ihmisen ruokasuhdetta saadaan kehittymään terveemmäksi? ”Tasapainoinen ruokasuhde tuntuu levollisuutena ja mielenrauhana. Kun ajatukset eivät koko ajan pyöri omien syömisten tai syömättä jättämisten ympärillä, vapautuu ihan valtavat määrät energiaa elämän elämiseen, itsensä toteuttamiseen ja oikeasti tärkeille asioille. Elämään tulee iloa, keveyttä ja nautintoa. ”, kertoo Hanna.
Hannan tavoitat hänen verkkosivujensa kautta: ruokarauha.fi
Hannan suosittelemia aihepiiriin liittyviä kirjoja:
Omaheimo, Raisa: Ratkaisuja läskeille.
Borg, Patrik, Tunne nälkä! Syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia.
Putkonen, Leena, Superhyvää keholle: Tee rauha ruoan kanssa.
Meskanen, Katriina: Pysäytä tunnesyöminen.
———-
Hannaa haastatteli diplomiravintoterapeutti Nina Saine, joka toimii Saluksessa myös opettajana ja kirjoittajana
