Kesäkuun alussa on vielä hyvin aikaa aloittaa yrttien kasvatus, vaikka esikasvatuksia ei olisi tehty keväällä. Monet yrtit voi kylvää suoraan ulos ruukkuun, lavakaulukseen tai avomaalle, ja osa niistä kasvaa nopeasti käyttövalmiiksi jo saman kesän aikana. Monivuotiset yrtit puolestaan palaavat vuodesta toiseen ja tekevät yrttitarhasta pitkäikäisen ja vaivattoman. Osan yrteistä taimet voi myös ostaa valmiina.
Rosmariinia voi kasvattaa pistokkaista.
Helppo tapa lisätä joitain yrttejä kuten basilikaa, rosmariinia tai minttua on myös ostaa ruokakaupasta ruukkuyrtti ja ottaa siitä pistokkaat. Nappaa n. viiden sentin mittainen pätkä latvasta, poista kaikki muut lehdet, paitsi päällimmäiset ja anna juurtua vesilasissa. Kun juuret ovat kasvaneet parin sentin pituisiksi, istuta ruukkuun. Tämän voi tehdä muulloinkin kuin kesällä ja pitää yrttejä valoisalla ikkunalla tai kasvilampun alla. Monen yrtin saa haaroittumaan leikkaamalla sitä latvasta, jolloin alemmat kasvupisteet aktivoituvat ja tuottavat uusia sivuhaaroja.
Yrteillä on pitkä historia sekä ruoan maustamisessa että kansanperinteessä. Niitä on käytetty esimerkiksi ruoansulatukseen liittyvissä vaivoissa, vilustumisen tukena sekä yleisen vireyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Suoraan ulos kylvettävät yrtit
Tilli on yksi tunnetuimmista kesäyrteistä, joka kasvaa nopeasti ja sopii erinomaisesti suorakylvöön. Sitä on käytetty erityisesti kalan, perunoiden ja uusien vihannesten maustamiseen. Kansanperinteessä tilliä on arvostettu vatsaa rauhoittavana kasvina, ja sitä on käytetty ilmavaivojen sekä ruoansulatuksen tukemiseen, myös lapsille annettavissa kevyissä yrttivalmisteissa.
Rucola itää nopeasti ja antaa satoa pitkin kesää, kun kylvöjä uusitaan säännöllisesti. Sen voimakas, pippurinen maku sopii salaatteihin, pastoihin ja voileipiin. Perinteisesti rucolaa on pidetty ruokahalua herättävänä ja “kehoa keventävänä” kasvina. Sillä on pyritty hoitamaan myös ihosairauksia ja hiustenlähtöä. Antiikin Roomassa rucolaa pidettiin lemmenrohtona.
Persilja on hitaammin itävä, mutta erittäin kestävä ja monikäyttöinen yrtti. Se sopii lähes kaikkeen ruoanlaittoon keitoista kastikkeisiin ja lämpimiin ruokiin. Kansanperinteessä persiljaa on käytetty kehon nestetasapainon tukemiseen, ja sillä on ollut maine lievästi diureettisena kasvina, jota on hyödynnetty erityisesti “puhdistavissa” yrttikuureissa.
Anis on aromaattinen yrtti, jonka siemenissä on makea, lakritsinen tuoksu. Sitä on käytetty leivonnassa, juomissa ja makeissa ruoissa. Kansanperinteessä anista on arvostettu ruoansulatusta tukevana kasvina, ja sitä on käytetty ilmavaivojen ja vatsan turvotuksen helpottamiseen, raikastamaan hengitystä ja taltuttamaan yskää.
Korianteri on voimakasarominen yrtti, joka sopii monenlaisiin itämaisiin ruokiin. Sitä käytetään keitoissa, marinadeissa ja tuoreissa kastikkeissa. Perinteisesti korianteria on hyödynnetty ruoansulatuksen tukemisessa, helpottamaan kuukautiskipuja, muita kipuja ja erilaisia kramppeja. Se tunnetaan myös rahoittavana yrttinä.
Monivuotiset yrtit
Ruohosipuli on yksi varmimmista monivuotisista yrteistä Suomen oloissa. Se kasvaa vuodesta toiseen ja sopii hyvin perunoihin, munakkaisiin ja levitteisiin. Kansanperinteessä ruohosipulia on pidetty kevään ensimmäisenä vihreänä kasvina, jonka on ajateltu vahvistavan ja virkistävän elimistöä pitkän talven jälkeen. Tämä voi liittyä ainakin osittain siihen, että siinä on kohtalaisen paljon C-vitamiinia, josta on voinut olla talven jälkeen keväällä pulaa.
Minttu on erittäin elinvoimainen ja helposti leviävä yrtti, jota kasvatetaan usein ruukussa sen voimakkaan kasvutavan vuoksi. Se sopii teehen, jälkiruokiin ja kesäjuomiin. Kansanperinteessä minttua on käytetty erityisesti vatsavaivoihin, pahoinvointiin ja rauhoittavana yrttinä, ja minttuteellä on ollut tärkeä asema arjen hyvinvointijuomana.
Pienissä tiloissa yrttejä voi kasvattaa ruukuissa.
Mäkimeirami (oregano) on keskeinen välimerellinen yrtti, joka viihtyy aurinkoisessa ja kuivahkossa paikassa. Sitä käytetään pastoissa, kastikkeissa ja liharuokien maustamisessa. Perinteisesti mäkimeiramia on hyödynnetty vilustumisoireiden yhteydessä, ja sitä on käytetty hengitysteiden tukemiseen sekä yleisen vastustuskyvyn tukemisen ajatuksessa.
Karhunlaukka on luonnonvarainen sipulikasvi, joka viihtyy kosteissa ja puolivarjoisissa paikoissa. Sen lehdet muistuttavat valkosipulia ja sopivat salaatteihin, pestoihin ja lämpimiin ruokiin. Kansanperinteessä karhunlaukkaa on pidetty kevään puhdistavana kasvina, ja sitä on käytetty erityisesti talven jälkeiseen “voimistumiseen” ja ruokahalun herättämiseen.
Salvia on aromaattinen monivuotinen yrtti, jota käytetään erityisesti rasvaisissa ruoissa, kuten liharuokien ja kastikkeiden maustamisessa. Kansanperinteessä salvialla on hyvin laaja käyttöhistoria: sitä on käytetty hengitysteiden tukena, yskään ja vilustumiseen liittyvissä vaivoissa sekä suun ja nielun hyvinvoinnin tukemisessa. Sillä on ollut myös vahva asema yrttinä, joka liitettiin kehon ja mielen “puhdistamiseen”.
Se, mikä yrtti on Suomessa monivuotinen, saattaa riippua kasvin lajikkeesta, siitä missä kohtaa Suomea ollaan ja millaisessa paikassa kasvi kasvaa. Asiaa voi pyrkiä selvittämään siemenien tai taimien myyjiltä. Kannattaa ottaa tarkkaan selvää yrttien kasvuvaatimuksista. Osa monivuotisista yrteistä suojataan talvella esimerkiksi kasaamalla niiden ylle puusta syksyllä pudonneita lehtiä. Yrtit saattavat kärsiä siitä, jos ne kasvavat liian kuivassa tai liian kosteassa paikassa tai jos niitä lannoittaa liikaa tai liian vähän.
Yrttien käyttö ja kansanperinne
Monet yrtit sopivat yrttiteen valmistukseen.
Yrteillä on pitkä historia sekä ravintokasveina että kansanperinteeseen kuuluvina rohtoina. Niitä on käytetty arjessa tukemaan ruoansulatusta, helpottamaan vilustumiseen liittyviä oireita, rauhoittamaan kehoa ja mieltä sekä lisäämään yleistä vireyttä. Monet näistä käyttötavoista perustuvat sukupolvien aikana kertyneeseen kokemukseen kasvien vaikutuksista.
On kuitenkin tärkeää huomata, että yrttien käyttö ei korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota tai hoitoa tilanteissa, joissa oireet ovat voimakkaita, pitkittyneitä tai muuten huolta herättäviä.
Artikkelin on kirjoittanut diplomiravintoterapeutti Nina Saine, joka toimii Saluksessa myös opettajana.
