Tahdonvoima – mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?
Ravitsemuksesta puhuttaessa tahdonvoimalla tarkoitetaan jonkinlaista mielen lujuutta, joka voidaan vain päättää ottaa käyttöön ja sen avulla sitten tehdään viisaita valintoja syömisten suhteen. Samalla Idea siitä, että tahdonvoima olisi koska tahansa kenen tahansa käyttöön hyödynnettävissä antaa ymmärtää, että ne, joilla on toistuvia ja pitkäaikaisia ongelmia syödä terveellisesti, olisivat itse syyllisiä tilanteeseensa.
Todellisuudessa tahdonvoima on pitkälti ihanne, illuusio ja arkipäivän satu. Sitä viljellään puheessa, jotta kompleksisista ja yksilöllisistä syömiseen liittyvissä pulmissa saataisiin aikaan suoraviivainen, helppo ratkaisu. ”Otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni. Ei se niin vaikeaa ole”. Tämän tokaisun jälkeen ihminen, joka tuskailee ruokapulmiensa kanssa ei halua enää apua tai neuvoja tokaisijalta ja saattaa jäädä yksin tuntemaan häpeää ja huonommuutta kykenemättömyydestään ”ryhdistäytyä”.
Tahdonvoimaksi voisi ehkä todellisuudessa kutsua suhteellisen rajallista aikaa, jolloin päättää suunnata toimintaansa jotakin tavoitetta kohti, vaikka olemassa olisi yllykkeitä, jotka ohjaisivat toimimaan toisin. Pysyväksi avuksi ravitsemuskysymyksissä tahdonvoimasta ei ole.
Biologia voittaa itsekurin – aina
Ihmiskeho on suunniteltu turvaamaan selviytyminen. Jos energiaa ei saada riittävästi tai riittävän säännöllisesti, keho reagoi lisäämällä nälkää, mielitekoja ja tarvetta nopeaan energiaan. Tämä ei ole heikkoutta, vaan elimistön säätelyjärjestelmän normaalia toimintaa.
Nykyään tämä näkyy käytännössä esimerkiksi niin, että päivän aikana syödään niukasti tai kiireessä, ja illalla nälkä vyöryy päälle. Tässä vaiheessa tahdonvoimaa vaativa lähestymistapa ei auta, koska keho on jo hälytystilassa. Kysymys ei ole siitä, että ihminen “ei pysy suunnitelmassa”, vaan siitä, että suunnitelma ei huomioi kehon tarpeita.
Annat kehosi tukea suunnitelmaasi, kun syöt tavalla, joka tukee kylläisyyttä. Tähän tarvitaan mm. riittävästi kuituja ja proteiinia, hyvä ateriarytmi ja riittävän isot annokset ruokaa päivän pääaterioilla. Sokerin himo talttuu usein vähentämällä sokeristen herkkujen ja tärkkelyksen saantia, mutta samalla antamalla keholle riittävästi sen tarvitsemaa ravintoa.
Arkitodellisuus vetää maton itsekurin alta
Jos pyrimme hallinnoimaan syömisiämme tukeutuen myyttisen itsekurin voimaan, se voi toimia vähän aikaa. Tuon ajan me saatamme olla tyytyväisiä itseemme ja kokea onnistumista. Sitten arki ja elämässä vääjäämättä jossakin vaiheessa koittavat stressi, muuttuvat olosuhteet, huonosti nukuttu yö tai sairastuminen tulevat hyvien aikeidemme eteen. Myös kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö, toisten ihmisten vaikutus, tuovat omat houkutuksensa eteemme.
Jos ruokavaliossamme on liian tiukkoja tai kehoamme vastaan toimivia tapoja ja sääntöjä ja jos meihin kohdistuu vaikutusta sekä ympäristöstä, toisista ihmisistä, että arkielämämme aallokoista, itsekurimme on omiaan pettämään. Myös tunteilla on meihin ihmisiin voimakas vaikutus.
Tunteet eivät ole ravitsemuksen vihollinen
Syöminen ei ole pelkkä biologinen tapahtuma. Siihen liittyy tunteita, muistoja ja opittuja tapoja. Ruoka voi rauhoittaa, lohduttaa ja tuoda hetken hengähdystauon. Kun nämä ulottuvuudet sivuutetaan ja keskitytään vain itsekurin vaatimiseen, syntyy ristiriita, joka kuormittaa meitä.
Tunteiden huomioiminen ei tarkoita sitä, että kaikki syöminen olisi tunneperäistä, vaan sitä, että pyrimme tiedostamaan tilanteet, jolloin ruoka täyttää muutakin kuin fysiologista tarvetta. Tämä ymmärrys avaa mahdollisuuden etsiä vaihtoehtoisia tapoja toimia.
Itsekurin pimeä puoli
Joskus ihmisen itsekuri voi osoittautua ikään kuin liiankin vahvaksi. Silloin hän pystyy säätelemään syömisiään siinä määrin, että se on hänelle jopa vahingollista. Näin voi tapahtua esimerkiksi syömishäiriöissä. Lisää tietoa löytyy Syömishäiriöliiton verkkosivuilta https://syomishairioliitto.fi/. Aihetta käsitellään myös Saluksen ravintoneuvojan opintoihin kuuluvalla RO3-kurssilla, jonka sisällöstä voit lukea lisää Saluksen verkkosivuilta löytyvistä kurssikuvauksista https://www.terveysopisto.fi/opiskelu/kurssikuvaukset/ravintoneuvonta/.
Kestävä muutos syntyy ymmärryksestä, ei pakottamisesta
Ravitsemuksessa pysyvää hyötyä tuottavat muutokset syntyvät silloin, kun ihminen oppii tunnistamaan omaan syömiskäyttäytymiseensä vaikuttavia tekijöitä. On tärkeä tietää, mikä itselle syömisessä on tärkeää ja millaista lopputulosta kohti on pyrkimässä. Kun tavoitteena ei ole kehon hallitseminen vaan sen tukeminen, syntyy tarkoituksenmukaisempaa toimintaa.
Tahdonvoimalla voi olla pieni rooli yksittäisissä hetkissä, mutta pitkällä aikavälillä se ei kanna. Sen sijaan kehon ja mielen tarpeisiin vastaaminen ja tiedostava myötätuntoinen suhtautuminen itseen auttaa tekemään muutoksia, jotka parantavat elämänlaatua ja hyvinvointia. Tällaiset muutokset kestävät arjessamme paremmin myös kuormittavien aikojen yli. Oikeanlaisella tiedolla ravitsemuksesta on myös tärkeä osa ravitsemuksellisten tarpeidemme täyttämisessä.
Tiivistettynä:
Ruokavalion tasapainottamisessa auttavat:
-Omaan syömiskäyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen
-Ravitsemukseen liittyvien arvojen ja tavoitteiden tarkasteleminen
-Kehon tarpeista huolehtiminen järkevästi ja myötätuntoisesti, armottomien hallitsemispyrkimysten sijaan
-Henkisistä tarpeista huolehtiminen
-Oikeanlainen tieto ravitsemuksesta
-Ammattilaisten apu tarvittaessa
Artikkelin on kirjoittanut Suomen Terveysopisto Saluksesta valmistunut diplomiravintoterapeutti Nina Saine, joka toimii Saluksessa myös opettajana.
Tutkimusta aiheesta:
Hankonen, Kinnunen, Absetz & Jallinoja (2018)
“Self-affirmation improves self-control over snacking among participants low in eating self-efficacy” – Appetite
kommentti: Psykologiset keinot voivat hetkellisesti lisätä kykyä vastustaa napostelua ihmisillä, joilla on alhainen usko omaan syömisen hallintaan.
Fürtjes, King, Goeke, Seidel, Goschke, Horstmann & Ehrlich (2020)
“Automatic and Controlled Processing: Implications for Eating Behavior” – Nutrients
kommentti: Syömistä ohjaavat suurelta osin automaattiset tottumukset ja ympäristön vihjeet; itsehillintä on epäsuora ja rajallinen vaikuttaja.
Hagger, Hankonen, Kangro, Lintunen, Polet, Pagaduan, Ries & Hamilton (2019)
“Trait Self‑Control, Social Cognition Constructs, and Intentions” – Applied Psychology: Health and Well-Being
kommentti: Itsehillintä lisää terveydellisiä uskomuksia ja aikomuksia, mutta ei yksin selitä syömiskäyttäytymistä.
Unick, Pessin & Abraham (2023)
“Self‑control and unhealthy body weight: The role of impulsivity and restraint” – Economics & Human Biology
kommentti: Rajoittunut itsehillintä yhdistettynä impulsiivisuuteen liittyy epäterveellisiin syömistapoihin ja korkeampaan painoon.
Polivy & Herman (1985)
“Dieting and binging: A causal analysis” – American Psychologist
kommentti: Tiukka ruokavalion kontrollointi voi johtaa hallitsemattomaan ylensyömiseen (“counterregulatory eating”), mikä korostaa tahdonvoiman rajoja.
