Painonhallinnasta puhutaan usein tavalla, joka antaa ymmärtää, että kyse olisi lopulta melko yksinkertaisesta yhtälöstä. Syödään sopivasti, liikutaan riittävästi ja paino alkaa laskea. Todellisuudessa ihmisen keho ei aina toimi näin suoraviivaisesti. Taustalla voi olla sairauksia, hormonitoiminnan muutoksia, lääkityksiä, vatsavaivoja, kipua, unettomuutta, imeytymisongelmia, liikkumisen vaikeuksia ja pitkäaikaista fyysistä tai psyykkistä kuormitusta.
57-vuotias graafikko ja hypnoterapeutti Mari on nähnyt tämän omassa elämässään hyvin konkreettisesti. Hän on joutunut painonhallinnassaan tilanteisiin, joissa keho on tuntunut muuttavan sääntöjä kesken kaiken. Paino on voinut nousta lyhyessä ajassa kymmeniä kiloja ilman vastaavaa muutosta syömisessä. Lopulta ratkaisuksi tuli lihavuusleikkaus, mutta nyt paino jumittaa silti.
Tunne siitä, että on isokokoinen
Marin tarinassa paino ei kuitenkaan ole vain aikuisuuden kysymys. Hänen nykyinen suhteensa omaan kehoonsa on alkanut muodostua jo lapsuudessa. Nivelkivut alkoivat noin viisivuotiaana, ja lapsena hän joutui Invalidisäätiöllä tutkimuksiin, vaikkakaan kipujen syytä ei koskaan löydetty. Myös lonkka saattoi kipeytyä niin pahasti, ettei hän pystynyt kävelemään.
Lapsuudessa kehon koko näyttäytyi Marin omassa mielessä aivan toisella tavalla kuin ulkopuolinen olisi voinut nähdä. ”Vaikka olin lapsena, teininä ja nuorena aikuisena täysin normaalipainoinen ja hoikka, koin silti olevani liian iso, kömpelö ja ehkä lihavakin. Minua ei kiusattu koostani eikä kukaan sanonut siitä mitään. Tunne oli minun sisälläni.”, kertoo Mari
Tämä tekee kehosuhteesta tärkeän osan myös myöhempää painohistoriaa. Painon noustessa kyse ei ole koskaan vain vaakalukemasta. Mukaan tulevat aiemmat kokemukset omasta kehosta, sairaudet, kipu ja se, millaisena ihminen itsensä näkee.
Poukkoileva kehon koko
Marin ensimmäinen suuri painonnousu tapahtui 21-vuotiaana, kun hän oli 3,5 kuukautta Thaimaassa. Matkan aikana hän oli lähes jatkuvasti sairaana ja kärsi voimakkaasta ripulista. Samalla hän oli aloittanut ennen matkaa ehkäisypillerit. Paino nousi noin 18 kiloa, vaikka Mari kertoo syöneensä vähän eikä ruoan tuntuneen edes pysyvän sisällä. Hän lopetti pillerit noin kuuden kuukauden jälkeen, koska tuli niistä sairaaksi. Myöhemmin kolmekymppisenä paino nousi jälleen ehkäisyvalmisteisiin liittyvässä vaiheessa: varsinaisesti käytön aikana paino ei noussut, mutta pillereiden lopettamisen jälkeen sitä tuli lisää.
Painohistoriassa on myös muita hyvin nopeita muutoksia. 38-vuotiaana Mari alkoi liikkua paljon ja ui parhaimmillaan noin 17 kilometriä viikossa. Paino laski noin 84 kiloon. Sen jälkeen elämässä tapahtui paljon. Hän osti talon, pyöritti yritystä ja remontoi taloa yksin. Stressi oli silloin valtavasti, ja keho alkoi reagoida voimakkaasti. Paino nousi ilman merkittäviä muutoksia ruokavaliossa, ja noin 42-vuotiaana todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Seuraavat vuodet olivat raskaita. Sopivaa lääkitystä etsittiin pitkään, ja paino nousi noin 132 kiloon. Samalla vatsaoireet olivat pahimmillaan hyvin voimakkaita: ripulia saattoi olla jopa kymmenen kertaa päivässä, ja todettiin myös erilaisia puutostiloja ja imeytymisongelmia. Mari oli jatkuvasti väsynyt, masentunut ja voimakkaan aivosumun vallassa. Kun kilpirauhaslääkitys lopulta saatiin tasapainoon, paino lähti jälleen laskuun ja putosikin yli parikymmentä kiloa.
Sitten tapahtui jälleen nopea muutos. Marin kilpirauhaslääkitykseen kuuluvaa aktiivista hormonia, T3:a (Suomessa erityisluvallinen lääke kauppanimillä Liothyronin ja Thybon) vähennettiin sairaalassa 60 mikrogrammasta 40 mikrogrammaan, minkä jälkeen paino nousi noin puolessatoista kuukaudessa lähes 30 kiloa, noin 144 kiloon.
”Painoni ei ole noussut vähitellen vuosien mittaan niin, että olisin alkanut syödä enemmän tai muuttanut ruokailutottumuksiani. Päinvastoin, suuret painonnousut ovat tapahtuneet äkillisinä jaksoina, vaikka olen syönyt koko ajan käytännössä samalla tavalla. Kun paino on lähtenyt nousuun, en ole tuntunut pystyväni itse hallitsemaan sitä.”, kertoo Mari.
Kun painon pitäisi laskea, mutta kehoon sattuu
Marin painonhallintaa ei voi tarkastella myöskään irrallaan muista sairauksista. Hänen elämäänsä ovat kuuluneet muun muassa nivel- ja kipuongelmat, polvien nivelrikko, vakava sydän- ja verisuonisairaus ja vatsavaivat. Liikkuminen ei ole aina ollut mahdollista siinä määrin kuin painonhallinnan yksinkertaistetuissa ohjeissa usein oletetaan.
Molemmat polvet on lopulta leikattu, mutta ennen leikkauksia Mari kärsi vuosien ajan erittäin kovista kivuista. Tilanne eteni siihen, että hän pystyi kävelemään käytännössä vain roskalaatikolle ja takaisin. Samalla painoa piti saada alas, jotta leikkaukset voitiin tehdä. Aikamoisessa paineessa elämistä, kun terveysongelmien lisäksi elämässä oli muutakin stressiä!
Myös unettomuus on ollut pitkäaikainen ongelma. Se on pahentunut vaihdevuosien myötä, ja Marin mukaan vuosien univajeella ja sen aiheuttamalla kuormituksella on ollut oma merkityksensä painonhallinnan kokonaisuudessa. Pahimmillaan unettomuus on johtanut sairaalahoitoon. Lisäksi sydämen vuoksi hänelle on tehty kolme pallolaajennusta ja avattu neljä suurta tukosta.
Myös ruoka itsessään on ollut Marille monimutkainen asia. Hän on joutunut kokeilemaan vuosien aikana erilaisia ruokavalioita vatsavaivojen vuoksi.
”Oli ajanjaksoja, jolloin lähes kaikki ruoat aiheuttivat vatsakipuja tai ripulia. Lisäksi voimakas ähkyn ja täyteyden tunne on ollut lähes jatkuvasti läsnä viimeiset 30 vuotta, eikä se ole välttämättä riippunut siitä, kuinka paljon olen syönyt.”
Tällaisessa tilanteessa painonhallinnan kysymys muuttuu väistämättä paljon monimutkaisemmaksi. Jos ihminen joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan sen kanssa, mikä ruoka aiheuttaa kipua, ripulia tai voimakasta täyteyden tunnetta, ei ruokavaliota voida rakentaa vain jonkin yleisen mallin perusteella, joita hänelle terveydenhuollossa esitellään.
Yksi ”patenttiratkaisu” ei sovi kaikille
Painonhallinta-asioissa on varsinkin sosiaalisessa mediassa helppo törmätä hyvin itsevarmoihin ”yhden asian miehiin ja naisiin”. Heillä on yksi ratkaisu, jonka pitäisi heidän mukaansa selvittää lähes kaikki: tietty ruokavalio, tietty makroravinteiden suhde, ketoosi, paasto tai jokin muu menetelmä. Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun yhtä mallia aletaan tarjota kaikille riippumatta siitä, millainen ihmisen muu terveydentila tai elämäntilanne on. Sellainen on jopa vastuutonta ja vaarallista.
Mari on saanut vuosien aikana kuulla juuri tällaista. Hän on turhautunut erityisesti siihen, että neuvoja voidaan antaa varsin varmoina, vaikka neuvojalla ei välttämättä ole kokemusta esimerkiksi hormonaalisista ongelmista, imeytymisvaikeuksista, pitkäaikaisista sairauksista, kovasta stressistä tai lääkitysten vaikutuksista.
”Yksi asia turhauttaa minua erityisen paljon: ihmiset, jotka tietävät, vaikka eivät oikeastaan tiedä.”, Mari myöntää.
Myös ketogeeninen ruokavalio on ollut Marille esimerkki dieetistä, jota on hänen kokemuksensa mukaan tarjottu yleisratkaisuna.
”Minulle on esimerkiksi kerrottu, että ongelma ratkeaisi tietyllä ruokavaliolla tai että ketoosi olisi kaikille oikea ratkaisu. Oma kehoni reagoi ketoosiin erittäin huonosti: voimani katoavat ja kehon tasapainon palautuminen kestää pitkään. Se ei yksinkertaisesti sovi minulle.”, hän toteaa.
Vahva usko yhteen ratkaisuun voi olla ongelmallinen juuri siksi, että ihmiset eivät ole samanlaisia. Ruokavaliomallit ovat työkaluja, eivät ihmisiä koskevia luonnonlakeja. Yhdelle hyödyllinen menetelmä voi toiselle olla toimimaton ja jopa haitallinen.
Lopulta edessä oli lihavuusleikkaus
Marin kohdalla painonhallinnan pitkä prosessi johti lopulta vatsalaukun ohitusleikkaukseen. Se ei kuitenkaan ollut nopea tai helppo ratkaisu. Prosessi kesti noin puolitoista vuotta, ja sitä edelsi noin vuoden mittainen valmistava hoitopolku. Matkan varrella tutkittiin myös sydäntä, josta löytyi jälleen hoidettava tukos. Kolmas pallolaajennus johti siihen, että lihavuusleikkausta jouduttiin siirtämään noin kuudella kuukaudella.
Ohitusleikkaus tehtiin lopulta tammikuussa. Toipuminen sujui fyysisesti hyvin, vaikka muutaman viikon kuluttua tuli suolitukos, joka laukesi sairaalassa ilman uutta leikkausta. Leikkauksen jälkeen tarvitaan loppuelämän ajan ravintolisiä ja niiden riittävyyttä seurataan laboratoriokokeilla. Toisaalta vuosia vaivanneet vatsaoireet ovat jopa rauhoittuneet.
Leikkaus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että paino olisi lähtenyt automaattisesti ja suoraviivaisesti laskuun. Joulukuusta tähän hetkeen painoa on lähtenyt noin 21 kiloa, mutta nyt painon lasku tuntuu tyssänneen.
”Leikkaus tehtiin tammikuussa ja olin ehkä odottanut, että sen jälkeen painon lasku olisi suoraviivaisempaa.”, harmittelee Mari.
Ympäriltä kuuluu helposti rohkaisu: ”Odota vain, kyllä se lähtee.” Marille tällainen kommentti ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Hän on kamppaillut painonsa kanssa jo vuosikausia ja on väsynyt jatkuvaan seuraamiseen, yrittämiseen ja kehon reaktioiden tarkkailuun.
Ihminen ei ole laskukaava
Marin tarina nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka paljon painonhallinnassa todella ymmärretään yksilöllisiä lähtökohtia. Hänen omassa tilanteessaan mukana ovat olleet kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen hoitotasapainon etsiminen, muut sairaudet, lääkitysmuutokset, vaikeat vatsavaivat, imeytymisongelmat, kipu, liikkumisen vaikeutuminen sekä pitkäaikainen fyysinen ja psyykkinen kuormitus.
”Vuosien aikana olen oppinut ainakin sen, ettei ihmiskeho ole yksinkertainen laskukaava. Ravinto, hormonit, sairaudet, lääkkeet, suolisto, stressi, liikkuminen ja ihmisen koko elämäntilanne muodostavat kokonaisuuden.”, Mari toteaa
Myös mieli kuuluu tähän kokonaisuuteen. Pitkäaikainen sairastaminen, jatkuva kehon tarkkailu, kipu, univaikeudet ja kokemus siitä, ettei oma keho tottele, kuormittavat väistämättä ihmistä. Samalla kehon sairaudet ja oireet vaikuttavat mieleen. Kyse ei ole kahdesta erillisestä järjestelmästä, vaan jatkuvasta vuorovaikutuksesta.
Siksi painonhallinnassa tarvitaan muutakin kuin ohje siitä, mitä pitäisi syödä ja kuinka paljon pitäisi liikkua. Tarvitaan myös ymmärrystä siitä, millaisessa tilanteessa ihminen yrittää muutosta toteuttaa.
Mari on itse vakuuttunut siitä, ett hänen tämänhetkinen painon laskunsa tyssääminen johtuu liian pienestä annoksesta T3-hormonia hänen kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa. Hänen mukaansa ongelma on varsin yleinen eikä kilpirauhasen vajaatoimintaa hänen mielestään osata hoitaa riittävän tehokkaasti. Marin mielestä annostuksissa ollaan perusteettoman ylivarovaisia eikä lääkäreillä ole syvällistä ymmärrystä eri kilpirauhaslääkitysten hyödyntämisestä ja kykyä erottaa milloin oireissa on kyse liikalääkityksestä ja milloin ei. Laskun osaamattomuudesta maksavat potilaat vaikeutuneena hoitona ja oireina.
Lisätietoa: Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisiä oireita:
-masennus
-uupuneisuus
-ongelmat painonhallinnassa
-ruoansulatusongelmat ja vatsavaivat (joista voi seurata myös ravintoainepuutoksia)
-nesteturvotukset
-Nivelkivut, säryt ja monenlaiset kipuilut
-Hiustenlähtö
-Kuiva iho
-Kognitiivisen suorituskyvyn heikentyminen ja ajatuksen hitaus
-Paleleminen ja kehon lämpötilan lasku
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oirekuva on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat myös muut terveydentilaan liittyvät asiat. Tavanomaisen ummetustaipumuksen sijaan voi olla ripulointia ja uneliaisuuden ja ajatuksen hitauden sijasta univaikeuksia, ylivirittyneisyyttä, ahdistusta. Jotkut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hoikkia tai normaalipainoisia ja esim. vaihdevuosi-ikäisillä naisilla voi esiintyä hikoilua ja kuumia aaltoja palelemisen sijaan tai sen lisäksi.
Yksilöllisyys on käytännön taito
Juuri yksilöllisen suunnitelman rakentamista korostetaan myös Saluksen opetuksessa tuleville diplomiravintoneuvojille ja diplomiravintoterapeuteille. Oli kyse sitten vatsavaivoista, painonhallinnasta, näiden yhdistelmästä tai jostakin muusta, ammattilaisen tehtävä ei ole sovittaa ihmistä valmiiseen muottiin, vaan etsiä hänen tilanteeseensa toimiva kokonaisuus.
Tämän vuoksi opetuksessa perehdytään laajasti erilaisiin ruokavaliomalleihin ja erilaisiin keinoihin ratkaista ravitsemukseen liittyviä pulmia. Tarkoituksena ei ole kouluttaa yhden ruokavalion puolestapuhujia tai yhden ja ainoan lautasmallin esittelijöitä. Eri malleista voidaan poimia toimivia elementtejä ja miettiä, miten niistä rakennetaan käytännön tasolla juuri kyseisen ihmisen arkea palveleva kokonaisuus.
Se tarkoittaa myös sitä, ettei ole olemassa yhtä ainoaa ruokavaliomallia, joka toimisi kaikille. Yhtä vähän on olemassa yhtä yleispätevää ruokapyramidia tai lautasmallia, joka kuvaisi täydellisesti jotakin kuvitteellista keskivertoihmistä. Todelliset ihmiset eivät nimittäin ole keskivertoja. Heillä on erilaiset sairaudet, oireet, mieltymykset, elämäntilanteet, ruokien sietokyky, voimavarat ja tavoitteet.
Marin kohdalla ehkä olennaisinta ei olekaan se, mikä yksittäinen menetelmä lopulta ratkaisee painonhallinnan, vaan se, että hänen kokemuksensa kertoo painonhallinnan voivan olla hyvin monimutkainen kokonaisuus. Edes yksi lääketieteen järeimmistä painonhallinnan keinoista ei pyyhi pois kaikkea sitä, mitä ihmisen keho ja elämä ovat vuosien aikana kohdanneet.
”Siksi toivoisin painonhallinnasta ja lihavuudesta puhuttaessa enemmän yksilöllisyyttä ja vähemmän yhden totuuden ratkaisuja. Ihmisen tarinaa pitäisi kuunnella ennen kuin hänelle kerrotaan, miten hänen kehonsa pitäisi toimia.”, perää Mari
Ehkä siinä onkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka painonhallinnasta puhuttaessa pitäisi muistaa. Ennen kuin katsotaan vaakaa, kaloreita tai lautasta, kannattaa katsoa ihmistä niiden takana.
Maria haastatteli Saluksen opettaja diplomiravintoterapeutti Nina Saine
