Tämän jutun kirjoittamiseen on osallistunut edellisessä jutussamme esitelty diplomiravintoterapeutti Anu Bouquet, joka on työssään perehtynyt yrttihoitoihin. Anu jakaa meille tärkeää tietoa punkeista eli puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista. Lisäksi hän kertoo mitä itse tekisi, jos havaitsisi ihossaan kiinni olevan punkin.
Vastuuvapauslauseke: On tärkeä huomioida, että tämä juttu ei ole tarkoitettu lääketieteelliseksi hoito-ohjeeksi. Jos epäilet jotakin punkkitautia, kuten borrelioosia, suosittelemme hakeutumaan lääkärin hoitoon. Emme Saluksessa asetu yksilöiden kohdalla minkään tietyn hoitovaihtoehdon puolelle ja yrttien käyttö oman hyvinvoinnin ja terveyden tukena kuuluu jokaisen omaan harkintaan ja yksilönvapauden piiriin. Erityistä harkintaa yrttien käytössä tulee noudattaa, jos on alaikäinen, raskaana, imettää, iäkäs, tai jos on sairauksia ja lääkityksiä. Yrtti- tai ravitsemushoidot eivät korvaa lääkärin antamaa tutkimusta ja hoitoa.
Perustietoa punkeista ja niiltä suojautumisesta
Punkit ovat pienten hämähäkkieläinten suuri ryhmä, johon kuuluu tuhansia lajeja, kuten pöly- ja kasvipunkeja. Puutiaiset ovat punkkien alalaji, joka imee verta ja voi levittää tauteja ihmisiin. Ne elävät tyypillisesti kosteassa aluskasvillisuudessa, kuten pitkässä heinikossa ja metsän reunoissa.
Suomessa puutiaiset (tässä jutussa käytetään kansankielistä termiä punkit) ovat aktiivisia heti, kun maan lämpötila nousee yli 5 asteen, eli käytännössä aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn.
Punkeilta voi suojautua pukeutumalla aina metsässä tai heinikossa liikkuessaan pitkähihaisiin ja pitkälahkeisiin vaaleisiin vaatteisiin, josta tummahkot punkit havaitsee paremmin kuin tummista vaatteista. Sukat kannattaa vetää lahkeiden päälle ja käyttää pitkävartisia kumisaappaita. On olemassa myös erilaisia punkkikarkotteita. Punkkisyyni kannattaa tehdä aina ulkona liikkumisen jälkeen punkkiaikana.
Näin teet punkkisyynin:
Punkkisyyni tehdään käymällä koko kehon iho järjestelmällisesti läpi iltaisin silmämääräisesti ja käsin tunnustelemalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lämpimiin ja ohuen ihon alueisiin, kuten polvitaipeisiin, kainaloihin, nivusiin, korvantaustoihin sekä hiusrajaan. Koska selän ja takareisien tarkastaminen on vaikeaa, apuna kannattaa käyttää peiliä tai pyytää toista ihmistä avuksi. Lisäksi on tärkeää tarkistaa vaatteet ja lemmikkieläimet, sillä puutiaiset voivat kulkeutua niiden mukana sisälle ja siirtyä iholle vasta tuntien kuluttua.
Perinteisiä kasvirohdoksia
Anu suosii punkkitaudeilta suojautumisessa myös yrttejä, jotka ovat perinteisiä pitkään käytettyjä kasvirohdoksia. Näitä ovat erityisesti, rohtokirata (andrographis), kissankynsi (cat´s claw) sekä kurjenherne (astragalus). Näillä yrteillä voidaan pyrkiä vahvistamaan kehon omaa puolustuskykyä ja mm. estämään mahdollisesti kehoon pääseviä bakteereita piiloutumasta immuunipuolustuksen soluilta.
Punkkien välittämät taudit
Punkit voivat aiheuttaa borrelioosin (Lymen tauti), puutiaisaivokuumeen, liitännäisinfektioita tai levittää parasiitteja. Borrelioosi on bakteerin, pääosin borrelia burgdorferiin välittämä, puutiaisaivokuume puolestaan viruksen aiheuttama. Borrelioosi on paljon yleisempi. Jos keho kestää rokotteita, puutiaisaivokuumetta vastaan on olemassa rokote. Rokote borrelioosia vastaan on kehitteillä.
Edellä mainittujen taudinaiheuttajien lisäksi punkit voivat kantaa mikroskooppisen pieniä alkueläimiä, parasiittejä kuten babesia ja anaplasmaa. Liitännäisinfektioihin luetaan mm. yersinia, epstein-barr-virus, keuhkoklamydia, mykoplasma ja ehrlicia.
Osa liitännäisinfektioista voi olla nk. epäsuoria liitännäisinfektioita, jotka eivät tartu suoraan punkista, mutta joiden merkkejä (kuten vasta-aineita) havaitaan samoilla ihmisillä, joilla on krooninen borrelioosi. Tämä johtuu usein siitä, että pitkäaikainen borrelioosi voi heikentää tai kuormittaa elimistön puolustusjärjestelmää, jolloin keho on alttiimpi muille infektioille, tai sitten vanhat piilevät infektiot aktivoituvat uudelleen. Joskus vastustuskyvyssä on puutteellisuuksia alunalkaenkin, jo ennen borrelioositartuntaa.
Borrelioosin diagnostiikka ja hoito julkisessa terveydenhoidossa
Suomen julkisessa terveydenhuollossa borrelioosin hoitolinjat perustuvat valtakunnalliseen Käypä hoito -suositukseen, ja prosessi jaetaan kahteen vaiheeseen taudin etenemisen mukaan:
1. Varhaisvaihe (Ihoborrelioosi)
- Diagnosointi: Perustuu pelkästään kliiniseen kuvaan – eli lääkäri toteaa taudin iholle ilmestyneestä, laajenevasta rengasihottumasta (erythema migrans). Laboratorio- tai verikokeita ei tässä vaiheessa tehdä, koska vasta-aineet eivät vielä näy veressä.
- Hoito: 2–3 viikon suun kautta otettava antibioottikuuri (yleensä amoksisilliini tai doksisykliini)-
2. Levinnyt tai myöhäisvaihe (Hermo-, nivel- tai sydänoireet)
- Diagnosointi: Jos bakteeri on päässyt leviämään elimistöön, potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon. Tauti varmistetaan verikokeiden vasta-ainetesteillä sekä tarvittaessa aivoselkäydinneste- tai nivelnestenäytteellä.
- Hoito: Tehostettu 3–4 viikon antibioottikuuri joko suun kautta (doksisykliini) tai vaikeimmissa keskushermostotulehduksissa suonensisäisesti sairaalassa.
Pitkiä, kuukausien mittaisia antibioottikuureja ei julkisella puolella käytetä. Katsotaan, että kudosten paraneminen ja oireiden väistyminen voi viedä kuukausia senkin jälkeen, kun itse bakteeri on jo tapettu. Tämä näkemys eroaa funktionaalisen lääketieteen/luontaislääketieteen näkemyksestä.
Kroonistuneiden punkkitautien oireita
Niillä, joilla on krooninen borrelioosi ja mahdollisesti liitännäisinfektioita ilmenee mm. flunssamaista oloa, uupumusta, unihäiriöitä, nivelkipuja, lihas- tai muita kipuja, masennusta, aivosumua, neuropatiaa, päänsärkyä ja sydänongelmia. Muitakin oireita voi olla ja oirekuva on yksilöllinen.
Borrelian oireet johtuvat kahdesta seikasta: siitä, että bakteeri on päässyt kudoksiin ja siitä, että se aiheuttaa tulehdusta. Se häiritsee immuunijärjestelmän säätelyä sekä energiantuotantoa, joten kyse on monialaisista haasteista. Toisinaan voi olla kyse siitä, että itse bakteeri on kuollut, mutta sen aiheuttama tulehdus ja muut ongelmat ovat vielä jäljellä.
Astris-klinikan tukihoidot epäiltäessä kroonista borrelioosia ja liitännäisinfektioita
Astris-klinikalla, joka on yksi Anun työpaikoista, immuunipuolustuksen tilaa sekä liitännäisinfektioita voidaan testata laajolla laboratoriotesteillä ja tulosten mukaan lähdetään tukihoitamaan yrtein, ruokavaliolla, stressin minimoinnilla ja muilla elintapa-asioilla. Toipumista tuetaan siis hyvin kokonaisvaltaisesti ja kiinnitetään huomiota myös immuunipuolustuksen ja energiantuotannon tukemiseen.
Anun yrttivalinnat
Kysyttäessä, mitä Anu tekisi, jos hänellä olisi punkki kiinni ihossa, hän vastaa: ”Ottaisin sen irti pinseteillä, puhdistaisin puremakohdan desifiointiaineella ja laittaisin siihen paikallisesti rohtokirata-yrttiuuttetta. Aloittaisin heti ennaltaehkäisevän kahden kuukauden yrttikuurin: rohtokirata, kissankynsi, baikalin vuohennokka, ceylonin kaneli ja japanintatar. Tämä yrttikuuri on suunniteltu tehoamaan borrelioosin lisäksi muihinkin liitännäisinfektioihin. Mitä pidempään punkki on ollut ihossa kiinni, sitä suurempi on borrelian tarttumisriski.”
Kysyn Anulta seuraavaa: Mikä on oma käsityksesi siitä, miten punkkien välittämiä infektioita tulisi ideaalissa tilanteessa tulevaisuudessa hoitaa? Hän vastaa: ”Ehkäpä olisi olemassa pikatesti, joka tunnistaisi minuuteissa borrelioosin lisäksi muut punkkivälitteiset infektiot, ja siihen olisi tarjota heti täsmäyhdistelmähoito löydösten mukaan, myös julkisessa terveydenhuollossa.”
Ennaltaehkäisyn tärkeys
Oleellisinta punkkitaudeilta suojautumisessa lienee ennaltaehkäisy. On tärkeä yrittää estää punkkien pääsy iholle alun perinkin. Jos sitten punkki pääseekin kiinni ihoon ja mahdollisesti levittämään tauteja, ennaltaehkäisyn piiriin voisi ajatella myös sen, että huolehtii hyvistä elämäntavoista ja ravitsemuksesta. Mitä paremmassa kunnossa on, sen paremmin saattaa selviytyä infektioista.
Punkit viihtyvät korkeassa heinikossa. Pitämällä pihan ja kulkuteiden kasvillisuuden matalalla ja kattamalla kulkureittejä hiekalla, kiveyksellä ja katteella voi onnistua pitämään punkkeja loitolla.
Planeetan vaarallisimmat eliöt, eivät ehkä ole suuret vihaiset petoeläimet, kuten hait, karhut ja tiikerit, vaan pienet tauteja levittävät hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Kesä kuhisee kaikenlaista elämää. Myös meille ihmisille viheliäistä. Mihinkään hysteerisen punkkipelon ei kuitenkaan kannata antaa pilata kesää. Kun meillä kuitenkin on hyvää tietoa puutiaisilta suojautumisesta, voimme nauttia Suomen kauniista kesästä ja luonnosta täysin siemauksin.
Anua haastatteli ja jutun toimitti diplomiravintoterapeutti ja yksi Saluksen opettajista, Nina Saine
Astriksen kokoamaa tieteellistä tutkimusta yrteistä: https://www.astris.fi/yrttitiede
Anun tavoitat sähköpostitse: anu@elamaneliksiiri.com
